maanantai 29. syyskuuta 2014

Liikkumattomuus kansakunnan kohtalonkysymyksenä

Helsingissä järjestetty II Kansallinen liikuntafoorumi onnistui erinomaisesti. Yleisö antoi aplodit seisaaltaan, saadakseen istumisen katkaistua. Mutta alustukset olivat niin hyviä, että "standing ovation" olisi syntynyt monta kertaa spontaanistikin.

Liikuntafoorumin parasta antia oli UKK-instituutin johtajan Tommi Vasankarin esitys liikkumattomuuden aiheuttamista miljardiluokan kustannuksista.

Maanantaina Kansallinen liikuntafoorumi kasasi yhteisen julkilausuman, jossa toivotaan liikkumattomuuden taklaamisen nousevan tulevassa hallitusohjelmassa vahvaan rooliin, hallituksen kärkitavoitteeksi!

Tässä on julkilausuma, joka foorumissa laadittiin:

Kansallinen liikuntafoorumi: Liikkeen lisääminen hallituksen kärkitavoitteeksi

  
Kansallisessa liikuntafoorumissa Yleisradion studiotalolla laadittiin yhteinen julkilausuma, jonka tavoitteena on kirjata liikkeen lisääminen tulevan hallitusohjelman kärkitavoitteeksi.
Liikkumattomuus uhkaa kansakunnan elinvoimaa ja alentaa Suomen kilpailukykyä. Suomessa liikkumattomuuden kustannus on lähes 2 miljardia euroa terveydenhuollon vuotuisista kokonaiskustannuksista.

Jos kehitys jatkuu samansuuntaisena, liikkumattomuudesta aiheutuvat kustannukset kasvavat kestämättömiksi.

Näin ollen Kansallisen liikuntafoorumin osanottajat esittävät liikkumattomuuden taklaamiseksi tulevaan hallitusohjelmaan:

Liikkeen  lisääminen on hallituksen kärkitavoite!

Liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden edistäminen otetaan huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja sisällytetään kaikkien hallinnonalojen ja ministeriöiden toimintaan. Hallitus sitoutuu liikkeen lisäämiseen. Tavoitteena on, että jokainen suomalainen liikkuu vähintään tunnin päivässä.

Toimialakohtaiset nostot (kasvatus ja opetus, liikenne ja yhdyskuntasuunnittelu, työelämä sekä sote-palvelut)  saatetaan Terveyttä edistävän liikunnan ohjausryhmän jatkotyöstettäväksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriö ja valtion liikuntaneuvosto vievät eteenpäin edellä mainittuja sisältöjä valtionhallinnossa ja eduskunnassa. Valo kokoaa liikunta- ja urheilujärjestöjen yhteiset hallitusohjelmatavoitteet, jotka pitävät sisällään liikkeen lisäämisen, huippu-urheilun sekä kansalaistoiminnan edellytyksiin liittyviä toimenpiteitä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö, valtion liikuntaneuvosto, valtioneuvoston kanslia, Yleisradio Oy, Valo ja Suomen Olympiakomitea vastasivat II Kansallisen liikuntafoorumin järjestämisestä. Eli nyt on liikkeellä sellaisia voimia, että jotain pitäisi tapahtuakin.

Ja tähän loppuun vielä lyhyt tiivistys. Kun kerran liikkumattomuuden kustannukset rasittavat kansakunnan kilpailukykyä ja tuottavuutta, hallituksen on otettava liikkumattomuuden voittaminen suojelukseensa. Tuore eläkepakettikin karahtaa mahdottomuuden kiville pelkästään sen vuoksi, että nykynuoret eivät selviydy tulevista työelämän haasteista.

Hyvä mittari on varusmiesten cooperin testi, jonka tulokset ovat romahtaneet. Keskivertovarusmies taitaisi hävitä cooperissa ulkoministeri Erkki Tuomiojalle, joka on pian 70-vuotias! Työkyvyn ja fyysisen suorituskyvyn välinen yhteys on niin ilmiselvä, että surku tulee varusmiesten kuntotuloksia silmäillessä. 

Ja kyse ei ole vain siitä, viitsiikö joku juosta. Kyse on siitä, että Suomi istuu tällä menolla onnensa ohi. Ja tämä istumisen ongelma ei ole vain kansanterveyden ongelma. Siis sellainen, jonka oikeat urheilumiehet voisivat sivuuttaa. Koska se on myös huippu-urheilun ongelma, sillä ilman liikkuvaa nuoruutta ei voi tulla kovaan harjoitteluun kykeneviä huippu-urheilijoita.

Mutta pidetään ajatus tässä liikkumattomuudessa. Maanantaina lähetetyssä Urheilun taustapeilissä oli toimittaja Jouko Vuolteen vieraana kaksi kansanterveyden, liikkumisen ja liikkumattomuuden huippuasiantuntijaa, Tommi Vasankari ja Likesin johtaja Eino Havas.

Vasankari kärjisti, että lihavuusleikkausten tekemiseen meillä on valmiudet, mutta elintapaohjausta terveydenhuolto ei osaa antaa. Kumpikohan olisi edullisempaa?


II Kansallisen liikuntafoorumin materiaaleja tulee Sport.fi-sivuille





perjantai 26. syyskuuta 2014

Liikkumattomuuden asiantuntijat eduskunnassa

Kansallisen liikuntafoorumin sunnuntain pääesiintyjiin kuuluvat tohtori Michael Pratt ja tohtori Tommi Vasankari olivat jo perjantaina eduskunnassa antamassa esimakua sunnuntain esitelmistään. Pratt kertoi mielenkiintoisia lukuja perustuen amerikkalaisiin tutkimuksiin, ja UKK-insituutin johtaja Vasankari kertoi puolestaan suomalaisista tutkimuksista. Liikkumattomuuden kustannukset kasvaneina terveydenhuoltomenoina mitataan sadoissa miljoonissa, itse asiassa Vasankari puhui yli miljardista eurosta. Nyt on mielenkiintoista jäädä odottamaan sunnuntain foorumia. Sehän striimataan suorana Yle Areenassa alkaen klo 13.00.

tiistai 23. syyskuuta 2014

Liikkumattomuus lamaannuttaa Suomen

Suomen kansantalous uhkaa pysähtyä. Syynä ei ole Eurooppaa sitkeässä otteessaan pitävä talouslama, vaan ihan meidän itsemme aiheuttama ongelma, liikkumattomuus.

Kun muutin 1970-luvulla Helsinkiin, kaverit valistivat, että Helsingissä ei kukaan kävele. Kaikki käyttävät dösää eli bussia, tai sporaa, siis raitiovaunua. Nykyään tätä liikkumattomuuden juhlaverkkoa täydentää metro.

Elintason nousun ansiosta koko maassa on ollut jo vuosikymmenien ajan sama mentaliteetti. Autolla on päästävä pankin, kaupan, terveyskeskuksen ja hautaustoimiston ovelle, koska kukaan ei kävele! 

Eipä ole sitten ihme, että Suomen terveydenhuoltomenot ovat THL:n tilastojen mukaan kasvaneet 1990-luvun lopulta kaksinkertaisiksi! Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja, että tällä menolla kustannusten kasvu vain jatkuu. 

Ensin käveleminen loppuu omilla tietoisilla valinnoilla. Sitten nämä valinnat johtavat siihen, että käveleminen tulee koko hankalammaksi ja vastenmielisemmäksi. Ja seuraavassa vaiheessa on pakko syödä lääkkeitä, kun terveys on mennyt. Lopuksi heitetään multaa päälle.

Helsingissä järjestetään viikonloppuna Kansallinen liikuntafoorumi, jossa huippualustajien innoittamina pyritään ratkaisemaan tätä liikkumattomuuden ongelmaa. Valmiuksia alkaa löytyä niin yhteiskunnan ylimmiltä portailta kuin järjestöpuoleltakin. Avainkysymys on, miten saadaan liikkeelle ne, jotka eivät liiku (sic!).

Valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen vakuutti ennakkohaastattelussa, että tämän päivän poliittiset päättäjät ovat tiedostaneet liikkumattomuuden ongelman. Hänen mukaansa aika alkaa olla kypsä ongelmaan tarttumiseen.

Valon 1. varapuheenjohtaja Tuija Brax painotti puolestaan, että ongelman ratkaisemisessa tarvitaan koko yhteiskuntaa. Järjestöissä tiedetään, mitä liikunnalla voi saada aikaan, mutta muiden tahojen on tultava apuun siinä, miten ihmisiä ohjataan ja houkutellaan liikkumaan, Brax muistutti.

Se suurin ongelma taitaa olla asenteissa.

Nyt tarvitaan uusia, ennakkoluulottomia ideoita. Pitäisikö liian vähän liikkuvia ihmisiä verottaa raskaammin? Tai pitäisikö heidän lääkelaskuihinsa lisätä "liikkumattomuusvero"?

Ja kumpi tehoaa paremmin, keppi vai porkkana? Miten olisi, jos hyväkuntoinen saisi ajokortin edullisemmin kuin huonokuntoinen?

Twitter-keskusteluun voi osallistua tunnuksella #liikuntafoorumi. Ja sunnuntaina klo 13 alkaen voi Yle Areenassa seurata liikuntafoorumin esitelmiä ja puheenvuoroja.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Golfin kotimaa Skotlanti äänestää itsenäisyydestään

Torstai on historiallinen päivä Skotlannissa. Kansanäänestyksellä ratkaistaan, itsenäistyykö saarivaltakunnan karu pohjoisosa, vai ei. Päätöksellä on suuria yhteiskunnallisia ja poliittisia vaikutuksia. 

Olin vuonna 2002 Glasgow´n Hampden Parkilla todistamassa, kuinka Zinedine Zidane varmisti Real Madridille Mestareiden liigan voiton. Paikallinen hype olisi varmasti ollut luokkaa suurempi, ellei toinen loppuottelujoukkue Leverkusen olisi pudottanut Glasgow´sta kotoisin olevan Alex Fergusonin Manchester Unitedia finaalista. En muista, että olisin törmännyt silloin itsenäistymisvaatimuksiin mielenosoituksista puhumattakaan.

Kymmenen vuotta myöhemmin olin Turnberryssä ja tapasin golflegenda Colin Montgomerien. Hän ei kannata itsenäistymistä, koska se tulisi liian kalliiksi. Ja kaikki tietävät, että Monty on todellinen skotti, kuten perustelukin todistaa!

Colin Montgomerie pitää itsenäistymistä kalliina ratkaisuna.
Mitä vaikutuksia kansanäänestyksen tuloksella olisi urheiluun? Mihin urheilulajeihin itsenäistyminen vaikuttaisi eniten?

Skotlanti pelaa jalkapallon EM-karsintoja nytkin omalla joukkueellaan. Se hävisi avausottelunsa maailmanmestari Saksalle 2-1. Jos Skotlanti erotetaan Englannista, Rangers ja Celtic voivat lopettaa haaveilunsa Englannin Valioliigaan siirtymisestä. Tai ainahan voi haaveilla. Eli jalkapallossa itsenäistymisen vaikutukset ovat hyvin pieniä.

Kymmenen prosenttia Ison-Britannian olympiavalmennettavista on skotlantilaisia. Lontoon olympiakisojen merkittävimpiä voittajia oli tennissankari Andy Murray. Hän on skotti, joka letkautti brittitoimittajille ennen vuoden 2006 jalkapallon MM-lopputurnausta, että voittajalla ei ole väliä, kunhan se ei ole Englanti. Hän sai silloin negatiivista palautetta, eikä hän ole tänä vuonna ottanut mitään kantaa itsenäistymiseen.

Olympiavalmennuksessa olevat skotit saavat tällä hetkellä harjoitella muiden kovatasoisten brittien kanssa valmennuskeskuksissa, jotka ovat poikkeuksetta rajan eteläpuolella. Itsenäistyvän Skotlannin pitäisi nopeasti rakentaa kansainvälisen tason urheilukeskuksia, mutta mistä sellaiset rahat otettaisiin?

Brittien olympiavalmennettavista joka kymmenes on skotti. Mikäli Skotlanti itsenäistyy, urheilun rahoitus pitäisi rakentaa kokonaan uudelleen.

Skotlantilaisille golfareille itsenäistyminen antaisi mahdollisuuden päästä olympiakisoihin. Nykyisellään Pohjois-Irlannin ja Englannin parhaimmisto on vielä niin paljon skottien edellä, että yhteisjoukkueeseen ei skottigolfareilla ole asiaa. Mikäli Skotlanti itsenäistyy, esimerkiksi skotti Stephen Gallacher voisi selviytyä Rion golfviheriöille. Mutta niin, mitä sitten?

Golfia hallinnoiva R&A pitää majaansa St Andrews´ssa, siis Skotlannissa. Itsenäistymisen isoin muutos koskisi ehkä The Open Championship -turnausta. Kaksi seuraavaa Openia pelataan Skotlannin puolella, vuonna 2017 on päätetty pelata Royal  Birkdalen kentällä eli rajan eteläpuolella, sitten 2018 palataan takaisin pohjoiseen Carnoustien kentälle.

Skotlannin asema golfin historiassa on niin kiistaton, että itsenäistyminen tuskin lisäisi skottikenttien viehätysvoimaa esimerkiksi pohjoismaisten pelaajien keskuudessa. Skotlanti on jo nyt siinä asemassa, että sinne tehdyt golfmatkat ovat kuin pyhiinvaellusmatkoja.

Ryder Cup pelataan reilun viikon kuluttua Skotlannissa ja neljän vuoden päästä Ranskassa. Vuoden 2022 Ryder Cupia aikoo hakea seitsemän maata: Itävalta, Saksa, Tanska, Portugali, Espanja, Italia ja Turkki. Virallinen haku on jätettävä helmikuun puoliväliin mennessä. Nykysuunnitelman mukaan Ryder Cup pelattaisiin seuraavan kerran golfin kotisaarella vasta 2030-luvulla. Ehkä kansanäänestyksen tuloksen jättämät haavat ovat jo silloin umpeutuneet.

The Open turnausta kutsutaan ajoittain epävirallisesti British Openiksi. Mutta miten kutsuttaisiin itsenäisessä Skotlannissa pelattavaa The Openia? Pian alkaisi keskustelu siitä, että Englannin pitäisi saada oma major-turnaus ja Skotlannin oma. Kumpi niistä luopuisi historiallisesta perinteestä, joka ulottuu vuoteen 1860?

Ja nimistä puheen ollen. Nyt Englanti, Skotlanti ja Wales ovat samalla suurella saarella, eli ne ovat yhdessä Iso-Britannia, Great Britain. Jos Skotlanti lähtee omille teilleen, jääkö jäljelle pelkkä Britannia vai Etelä-Britannia?

Rajan rakentaminen Skotlannin ja Englannin välille lisäisi monenlaisia jännitteitä. Mutta torstaina nähdään, mitä skotlantilaiset itse haluavat. 

lauantai 13. syyskuuta 2014

Eurooppa on Ryder Cupin suosikki tilastojen valossa

Eurooppa on voittanut kaksi edellistä Ryder Cupia. Olisiko mahdollista, että voittoputki kasvaa Gleneaglesissa parin viikon päästä kolmeen voittoon?

Katsotaanpa, millainen joukkue Euroopalle tuli. Mukana on kaksi skandinaavia, joten aloitetaan heistä.

Otetaan ensiksi tanskalainen Thomas Björn, jota olen tullut seuranneeksi muita pelaajia tarkemmin sen vuoksi, että olen majoittunut samaan huoneistoon kuin hän. En kuitenkaan missään nimessä halua antaa samanlaista vaikutelmaa kuin Turun Sanomien edesmennyt legendaarinen urheilutoimittaja "Kankku" Kankamo, joka antoi ymmärtää yöpyneensä samassa vuoteessa Elizabeth Taylorin kanssa.

Minulla oli tilaisuus muutama vuosi sitten majoittua Espanjassa San Roquen kentällä samaan huoneistoon, jossa Björn asui pelatessaan ensimmäistä Ryder Cupiaan vuonna 1997. Björnin vierailusta todisti
oven pieleen laitettu hieno nimikyltti.

Björn oli mukana myös vuoden 2002 joukkueessa. Hänen RC-tilastonsa on mukavasti plussalla, 6 ottelua, 3 voittoa, 2 tappiota ja yksi tasattu. Pisteitä 3,5.

Ruotsin Henrik Stenson on myös kolmannessa Ryder Cupissaan. Hän oli jo mukana vuosina 2006 ja 2008, ja hänen tilillään on 7 ottelua ja 3 pistettä.

Siirrytään esittelyssä joukkueen rookie-luokkaan, joka ei kuitenkaan ole paarialuokkaa. Skotti Stephen Gallacher voitti Aura Golfissa amatöörien Euroopan mestaruuden 20 vuotta sitten. Sen jälkeen hän on voittanut Euroopan kiertueella kolmesti. Hänen mukanaolonsa takaa Ryder Cupiin paikallisvärin ja samalla historiallisen kytköksen edelliseen ja ensimmäiseen Skotlannissa järjestettyyn Ryder Cupiin. Stephenin setä Bernard Gallacher oli mukana Muirfieldissä vuonna 1973, tuolloin vielä Ison-Britannian ja Irlannin joukkueessa.

Toinen ensikertalainen on Walesin Jamie Donaldson. Hänenkin ansioluettelossaan on kolme Euroopan kiertueen voittoa.

Ranskalainen 24-vuotias Victor Dubuisson on kolmas ensikertalainen kapteeni Paul McGinleyn joukkueessa. Nuorella ranskalaisella on vasta yksi ET-voitto.

Kapteeni McGinleyn valintoina joukkueeseen nousivat Gallacher, Lee Westwood ja Ian Poulter. Heistä Poulter on pelannut neljä kertaa Ryder Cupissa ja hänen rekordinsa näissä otteluissa on murskaava: 15 ottelua, 12 voittoa, kolme tappiota, ei yhtään tasattua, ja yhteensä 12 pistettä.

Toinen Ryder Cupin veteraani, jonka kapteeni nosti joukkueeseen, on kahdeksan kertaa Ryder Cupissa mukana ollut englantilainen Lee Westwood. Hän on pelannut 37 ottelua ja kerännyt yhteensä 21 pistettä.

Myös espanjalainen Sergio Garcia on saanut leiman Ryder Cupissa pelattavan reikäpelin taitajana. Hän on ollut mukana jo kuudessa Ryder Cupissa, pelannut 28 ottelua ja pisteitä hänelle on kertynyt 18.

Nyt on käyty läpi kahdeksan Euroopan joukkueen pelaajaa. Tarkkaavainen lukija saattaa huomata, mikä heitä yhdistää. Kenelläkään ei ole yhtään major-voittoa! Mutta onneksi joukkueessa on mukana vielä neljä pelaajaa, joilla on myös kokemusta kaikkein arvostetuimpien turnausten voittamisesta. Ja vielä niin, että heistä jokainen on pystynyt voittamaan vastustajien arvostaman US Openin.

Aloitetaan maailman tämän hetken ykköspelaajasta Rory McIlroysta, joka on voittanut neljä major-turnausta. Hän on ollut aiemmin kaksi kertaa Ryder Cupissa, pelannut yhdeksän ottelua ja kerännyt viisi pistettä.

Jatketaan esittelyä US Openin viime vuoden voittajalla englantilaisella Justin Rosella, jolla on kaksi Ryder Cupia takanaan. Niissä hän on  pelannut 9 ottelua ja kerännyt 6 pistettä.

McIlroyn lisäksi joukkueen toinen pohjoisirlantilainen pelaaja on Graeme McDowell, joka voitti US Openin neljä vuotta sitten. Hän on ollut Ryder Cupissa kolme kertaa, pelannut 12 ottelua ja kerännyt 6 pistettä.

Neljäs majoreita voittamaan pystynyt Euroopan joukkueen mailataituri on saksalainen Martin Kaymer, joka voitti kesäkuussa US Openin ja neljä vuotta sitten PGA Championshipin. Kaymer on juhlinut Ryder Cupin voittoa 2010 ja 2012, pelannut niissä kuusi ottelua keräten 3,5 pistettä.

Amerikkalaisten joukkue on paperilla jonkun verran vahvemman oloinen. Vaikutelma tulee siitä, että puolet joukkueesta on major-voittajia: Phil Mickelson (5 majoria),  Bubba Watson (2), Jim Furyk (1), Keegan Bradley (1), Zach Johnson (1) ja Webb Simpson (1).

Ensikertalaisia Yhdysvaltojen joukkueessa on kolme niin kuin Euroopankin joukkueessa: 21-vuotias Jordan Spieth, 24-vuotias Patrick Reed ja 35-vuotias Jimmy Walker.  

Kokenein Ryder Cup -pelaaja on Phil Mickelson, joka osallistuu jo kymmenennen kerran tähän mannerten väliseen huipputurnaukseen.

Mutta toisaalta, Eurooppa on viime vuosina ollut Ryder Cupissa niskanpäällä ja niinpä mukana olevien pelaajien aiemmin keräämien Ryder Cup -pisteiden (78-54,5) perusteella Eurooppa on kyllä kotikentällään Gleneaglesissa suosikkiasemassa.

Tässä vielä pelaajien menestysprosentit (pelatut ottelut/pisteet):
USA
Bradley 4 ottelua, 3 pistettä = 75 %
Johnson 11 ottelua, 6,5 pistettä = 59 %
Kuchar 7 ottelua, 4 pistettä = 57 %
Mahan 8 ottelua, 4,5 pistettä = 56 %
Simpson 4 ottelua, 2 pistettä = 50 %
Watson 11 ottelua, 5,5 pistettä = 50 %
Mickelson 38, ottelua 17 pistettä = 45 %
Furyk 30 ottelua, 11 pistettä = 37%
Fowler 3 ottelua, 1 piste = 33 %

Eurooppa
Poulter 15 ottelua, 12 pistettä = 80 %
Rose, 9 ottelua, 6 pistettä = 67 %
Garcia 28 ottelua, 18 = 64 %
Björn 6 ottelua, 3,5 pistettä = 58 %
Kaymer 6 ottelua, 3,5 pistettä = 58 %
Westwood 37 ottelua, 21 pistettä =57 %
McIlroy 9 ottelua, 5 pistettä = 56 %
McDowell 12 ottelua, 6 pistettä = 50 %
Stenson 7 ottelua, 3 pistettä = 43 %

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Aamulenkki: Urheiluboikotti on menneen ajan ase

Nyt on pakko kirjoittaa muutama sana Venäjä-pakotteista. Helsingin Sanomissa oli tänään toimittaja Tero Hakolan uutinen "Kanerva vastustaa urheiluboikottia". 

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen presidentti Ilkka Kanerva toivoo, että urheilu säästyy boikoteilta. Hän on sitä mieltä, että kisat tulee siirtää toiseen maahan lähinnä siinä tapauksessa, että isäntämaa on sodassa "laajassa mielessä" tai käy sotaa oman maansa kansalaisia vastaan.

Boikottipuheiden taustalla on El Pais -lehden viikon takaisesta uutisesta virinnyt julkinen keskustelu.  Ilmeisesti EU-komissiossa on ihan vakavasti harkittu Venäjän sulkemista EU:n urheilutapahtumien ulkopuolelle osana talouspakotteita.

Kanerva ja Suomen pääministeri Alexander Stubb ovat oikeasti urheiluihmisiä, jotka ymmärtävät urheilun olevan osa eurooppalaista kulttuuria. Heille urheilu on enemmän kuin vain politiikan kassara, jonka avulla voisi  uhitellen kopautella Kremlin portteja.

Boikottien aikakausi liittyi kylmän sodan jälkinäytökseen, vaikka ensimmäiset boikottiolympiakisat järjestettiin jo Montrealissa vuonna 1976. Silloin osa Afrikan maista osoitti mieltään Etelä-Afrikan apartheid-politiikan vastaisen linjan lipsumisen vuoksi.

Vuonna 1980 Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter pelasi kovaa peliä Neuvostoliittoa vastaan. Länsimaiden laajalla olympiaboikotilla haluttiin painostaa Neuvostoliittoa, joka oli hyökännyt edellisvuonna Afganistaniin.

Vuonna 1984 useimmat sosialistiset maat järjestivät Neuvostoliiton johdolla vastaboikotin ja jäivät pois Los Angelesin olympiakisoista: "kun ette tulleet meidän kisoihin, me ei tulla teidän kisoihin". Jälkiarvioiden mukaan kyseessä oli lähinnä Moskovan suuri pelko siitä, että Neuvostoliiton ja muiden sosialistimaiden urheilijat olisivat loikanneet suurin joukoin Yhdysvaltoihin.

Vielä vuonna 1988 koettiin pienimuotoinen boikotti, kun Pohjois-Korea, joka oli virallisesti isäntämaan eli Etelä-Korean kanssa sodassa, sai aikaan pienen tukiboikotin liittolaismaidensa keskuudessa. Niinpä Kuuba ja Albania jäivät pois kisoista.

Boikottien seurauksena monessa lajissa mitalit menivät uusjakoon. Tuskinpa boikoteilla juuri muita vaikutuksia oli.

Voi vain kuvitella, miten sosiaalinen media olisi kuplinut, jos sellainen olisi noiden boikottikisojen aikana ollut jo olemassa. Nyt Facebookiin on perustettu Venäjälle myönnettyä jalkapallon MM-turnausta boikotoimaan kannustava yhteisö "Boycott Russia World Cup 2018".  Toistaiseksi siellä näyttää oleva 1261 tykkääjää. Se ei ole kansainväliselle sivustolle erityisen suuri määrä.

Juuri nyt tuntuisi aivan mahdottomalta, että Suomen hallitus kieltäisi esimerkiksi A-maajoukkueen osallistumisen jalkapallon MM-karsintoihin: Suomi boikotoi MM-jalkapalloa!


Sen sijaan jokainen suomalainen jalkapallon ystävä voi henkilökohtaisesti ratkaista, päättääkö lähteä Pietariin tai Moskovaan katsomaan MM-kisoja. Siihen päätökseen Venäjän poliittinen johto voi vaikuttaa omilla toimillaan ratkaisevan paljon.

torstai 4. syyskuuta 2014

Keskustelu jääkiekosta ja KHL:stä kiihtyy

Sain Urheilutoimittajain Liiton hallitukselta luvan aloittaa blogin kirjoittamisen UL:n kotisivuille. Ensimmäisessä tekstissä käsittelen ajankohtaista KHL-avausta ja sen herättämää keskustelua. Tavoitteeni on kirjoittaa UL:n sivuille kerran kuussa sen mukaan, kuin tarpeita ilmenee.

Kirjoitin oman blogini aamupäivällä samalla, kun seurasin Yle Areenasta puolen tunnin nettilähetystä, joka oli tehty Jokereiden harjoituksista. Journalistisesti ohjelma oli hyvin tehty ja erittäin kiinnostava. Mutta tässä keskustelussa on nyt kyse vielä isommista asioista kuin Jokereista tai sen pelaajahankinnoista. Kyse on Yleisradion toimintaperiaatteista.

UL:n sivuilla julkaistuun blogitekstiini pääsee suoraan kopioimalla oheisen pitkän URL-osoitteen omaan osoitekenttään: http://www.urheilutoimittajat.fi/index.php?bW9kPWNvbnRlbnQmYWN0PXZpZXdhY29udGVudGl0ZW0mcGFnZV9pZD0zMjM0JmNoZWNrPWE0NTI3MGU3ZTA5ZjgzNzg2NWE0NmE4ZTc0YTZkYTg4

Seinäjoella ilmestyvä sanomalehti Ilkka osallistuu (4.9.) samaan keskusteluun, vaikka Seinäjoki ei nyt perinteinen kiekkokaupunki olekaan. Ehkä juuri sen vuoksi Ilkan pääkirjoituksessa onkin poikkeuksellista särmää: "Putinin lähipiiriin kuuluvista Jokerien miljardööriomistajista Arkadi Rotenberg on EU:n asettamalla pakotelistalla. Listalla olevien kanssa ei tulisi tehdä bineshommia. Onkohan Ylen tehtävä idässä harmaalla alueella?"

Kirjoitus osuu kyllä aivan ytimeen ja antaa aiheen lisäpohdintaan. Pitäisikö EU:n Venäjälle asettamat taloudelliset pakotteet ulottaa myös urheiluun? Miten esimerkiksi Sothsissa kuukauden päästä järjestettävään F1-osakilpailuun tulisi suhtautua?

Länsimaissa vallitsevan käsityksen mukaan urheilu ja politiikka pitää erottaa toisistaan. Mutta Moskovan näkökulmasta urheilu on vain politiikan jatke. Mikäli EU päättää ulottaa pakotteet urheiluunkin, ollaan kriisissä taas yksi askel syvemmällä.

maanantai 1. syyskuuta 2014

Syyskuu on urheilun superkuukausi

Hengästyttävä urheiluviikonloppu on takana sytyttävine Ruotsi-otteluineen ja MM-koripalloavauksineen, mutta urheilun ystävän seitsemäs taivas on vasta avaamassa porttejaan: Syyskuu on urheilukuukausi vailla vertaa, todellinen urheilun superkuukausi!

MM-koripallo jatkuu Espanjassa tuhansien paikalla olevien suomalaisten ulvoessa. Ehkä kaikki lähes 8000 suomalaista kisaturistia eivät ole Bilbaossa jokaisessa ottelussa, mutta yhtä kaikki, Susijengi on saanut liikkeelle historiallisen fanimatkailmiön.

Suomella on alkulohkon otteluista jäljellä tiistaina Dominikaaninen tasavalta, keskiviikkona Turkki ja torstaina Uusi-Seelanti. Kolmesta ottelusta pitää voittaa vielä yksi, että tie jatkoon varmistuu. Se voitto kannattaa ottaa heti tiistaina. Suomen sunnuntaina voittama Ukrainakin voitti avausottelussaan Dominikaanisen tasavallan.

Maanantaina alkaa aivan uusi karnevaali Puolan Katowicessa. Lentopallon MM-kisat käynnistyvät Suomen osalta maanantain ottelulla arvoituksellista Kuubaa vastaan. Keskiviikkona on vastassa Etelä-Korea, ja viikonloppuna tulevat sitten perjantaista sunnuntaihin vastaan Brasilia, Saksa ja Tunisia. Tuhannet Puolaan matkustavat suomalaiset lentopallon ystävät toivovat, että Suomi pääsee alkulohkossa neljän parhaan joukkoon ja jatkopeleihin.

Myös jääkiekossa alkavat historialliset pelit, sillä Jokereiden taival KHL:ssä starttaa vihdoin torstaina. Jokereilla on heti putkeen kolme kotiottelua: torstaina Dinamo Minsk, lauantaina Lokomotiv Jaroslavl ja maanantaina  HK Sotshi. On mielenkiintoista nähdä, miten yleisö ja media ottavat KHL:n Jokerit vastaan. Jokereiden tavoitteena on vetää Hartwall Areenalle jokaiseen otteluun 10 000 katsojaa.

Jalkapallossa on myös kaikkien aikojen syksy ja odotettavissa on suomalaisten lisääntyvää futismatkailua. HJK:n ottelut Eurooppa-liigan lohkovaiheessa alkavat 18.9. Kööpenhaminassa. Club Brugge tulee Helsinkiin 2.10., Torino 6.11. ja FC Kobenhavn  27.11., ja luonnollisesti vastaavat vierasottelut pelataan noissa turistienkin kannalta viihtyisissä kaupungeissa.

Lisäksi A-maajoukkue aloittaa EM-karsinnat vuoden 2016 lopputurnaukseen ensi sunnuntaina Färsaarilla. Huuhkajien syyskauden kotiottelut pelataan 11.10. Kreikkaa ja 14.10. Romaniaa vastaan.

Golfin ystävilläkin on alkamassa suuri kuukausi. Tiistaina kuullaan, valitseeko kapteeni Paul McGinley Irish Openin voittajan Mikko Ilosen Ryder Cup -joukkueeseensa. Turnaus pelataan syyskuun viimeisessä viikonvaihteessa Skotlannissa.

Kuun viimeinen sunnuntai on myös suuri maratonpäivä. Berliinin katuja juoksee yli 40 000 kilpailijaa ja kuntoilijaa. Heidän joukossaan on yli 300 suomalaista, myös meidän pääministerimme Alexander Stubb vaimonsa kanssa.