Näytetään tekstit, joissa on tunniste MM-jalkapallo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste MM-jalkapallo. Näytä kaikki tekstit

11.6.2015

Politiikka palasi urheiluun

FIFA:n lahjusskandaalin jälkiseurauksena politiikka tekee vahvaa paluuta urheiluun. EU-parlamentti vaatii nyt Sepp Blatteria jättämään paikkansa FIFA:n puheenjohtajana välittömästi! Blatterhan ilmoitti luopuvansa presidentin tehtävästä, mutta samalla hän rivien välissä vakuutti heiluttavansa nuijaa siihen asti, kunnes uusi puheenjohtaja on ensi vuoden alussa saatu valittua.

Eurooppalaiset poliitikot eivät ole viime aikoina puuttuneet urheiluun näin voimakkaasti.

Pahimmillaan poliitikot käyttivät urheilua 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin militanttipalestiinalaisten Musta syyskuu –ryhmä hyökkäsi Münchenin olympiakisojen urheilijakylään ottaen Israelin joukkueen urheilijoita ja huoltajia panttivangeiksi vuonna 1972. Sitä seuraavissa kesäkisoissa nähtiin sarja poliittisesti motivoituja olympiaboikotteja.

Mutta toisaalta, urheilu on tarjonnut kaiken aikaa poliitikoille pehmeän työkalun, jonka avulla voidaan saada aikaan haluttuja asioita. Kysykää vaikka Venäjän tsaarilta Vladimir Putinilta, joka on henkilökohtaisesti ollut vahvasti tukemassa Venäjän paluuta suurvallaksi urheilussa 1990-luvun pohjakosketuksen jälkeen. Viime vuonna Venäjällä järjestettiin Sotshin talviolympiakisat, ja kirsikkana kakun päällä maa nousi syksyllä ensimmäistä kertaa F1-kartalle.

Tänä vuonna Venäjällä järjestetään MM-uinnit, ja maa haluaa isännöidä lähivuosina myös lyhyen radan EM-uinteja.

Jääkiekon MM-kisat pelataan ensi vuonna  taas Venäjällä. Siinäpä olisi tutkivilla toimittajilla selvittämistä, miksi Tanska (Kööpenhamina) ja Unkari (Kiev) vetivät hakemuksensa pois vuonna 2011, kun vuoden 2016 MM-isännästä päätettiin. Jäljelle jäi vain Venäjä, joten kisat pelataan Pietarissa ja Moskovassa. Olisi luullut, että Kööpenhamina tai Kiev olisivat tiukasti halunneet taistella ensimmäisistä MM-kisoistaan!

Jalkapallon MM-kisat vuonna 2018 ovat muuttuneet jo aikaa sitten umpipoliittisiksi. Venäjä sai jollain konstilla isännyyden, mutta parhaillaan Sveitsin poliisi selvittää, liittyikö vuosien 2018 ja 2022 MM-turnausten valintaan lahjontaa ja mahdollista rahanpesua.

Venäjän MM-turnauksen osalta juna on kyllä jo mennyt. Lohkoarvonta suoritetaan Pietarissa reilun kuukauden kuluttua (25.7.), eikä sellaista mahdollisuutta voi pitää realistisena, että FIFA siirtäisi kolmen vuoden päästä pelattavat kisat pois Venäjältä.

Mutta on kuitenkin mahdollista ajatella, että UEFA liittyy Euroopan Unionin aloittamiin Venäjän vastaisiin toimiin ja vetäytyy MM-lopputurnauksesta. Kaikkein raskain painostustemppu FIFA:a ja samalla Venäjää kohtaan olisi UEFA:n organisoima ylimääräinen EM-turnaus samaan aikaan, kun Venäjällä pelataan vuoden 2018 MM-kisoja.

Siinäpä olisi Palloliitolle pähkinää, kumpaan turnaukseen Suomi pyrkisi mukaan! Kun monet länsimaat boikotoivat Yhdysvaltojen johdolla Moskovan olympiakisoja vuonna 1980, Suomi oli täysin purjein kisoissa mukana ja osallistui muun muassa olympiakisojen jalkapalloturnaukseen, kun boikotin jäljiltä oli vapautunut paikkoja.

Sellaisesta on turha enää uneksia, että urheilu vapautuisi kokonaan poliitikkojen talutusnuorasta.  Urheilu on kiinteä osa yhteiskuntaa, ja se tarkoittaa aina jonkinlaisia poliittisia realiteetteja.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön presidenttitie suoristui sinä päivänä, kun hänestä tuli Palloliiton puheenjohtaja. Aikanaan jo Urho Kekkonen rakensi kansansuosionsa Suomen Urheiluliiton puheenjohtajana. Esimerkkejä riittää siis kotimaastakin.

Kun Suomi pelaa jalkapallon harjoitusmaaottelun Viroa vastaan, kyse on aina muustakin kuin vain urheilusta. Kahden naapurimaan vahvat urheilusuhteet antavat pohjan toimiville kauppasuhteille, ja hyvät urheilusuhteet luovat mielikuvaa myös poliittisella tasolla.

P.S. Ettei jäisi epäselväksi, niin minustakin Blatterin tulisi jättää FIFA välittömästi. Mitä nopeammin Blattter lähtee, sitä vähäisemmät vauriot nykyinen skandaali jalkapalloon jättää. 

 
Suomi kohtasi Viron Turun Veritas-stadionilla. Oliko ottelulla eniten
merkitystä urheilullisesti, kaupallisesti, vai poliittisesti?

14.11.2014

Pidetään yhdessä kivaa: FIFA, Venäjä ja Qatar

Kansainvälinen jalkapalloliitto (FIFA) julkisti torstaina puhtaaksi kirjoitetun tiivistelmän FIFA:n eettisen toimikunnan amerikkalaisjuristi Michael Garcialta tilaamasta 350-sivuisesta raportista, jossa käsiteltiin epäilyjä ja syytöksiä vuosien 2018 ja 2022 jalkapallon MM-turnausten hakuprosesseihin liittyneistä vilpeistä.

Tiivistelmästä on jätetty pois yli 300 sivua. Nyt julkaistiin 42 sivua, joiden perusteella Venäjä on riittävän kelvollisen keinoin saanut MM-turnauksen isännyyden vuonna 2018, ja Qatar vuonna 2022.

Tiivistelmä on FIFA:n kannalta hyvä ratkaisu, koska siinä ei puheenjohtaja Sepp Blatter joudu ikävään valoon. FIFA:n eettisen toimikunnan kannalta olisi ollut todella harmillista, jos heidän raporttinsa olisi aiheuttanut istuvalle puheenjohtajalle ongelmia.

No, Venäjä on varmasti ansainnut jalkapallon MM-turnauksen isännyyden siinä missä Sotshin talviolympiakisat, ja tänä syksynä ajetun F1-osakilpailun. Ne todistavat, että Putinin keisarikunta pystyy organisoimaan suuria urheilutapahtumia. Miksi ei siis MM-jalkapalloa?

Esimerkiksi suomalaisilla ei pitäisi olla mitään sanomista siihen, että MM-turnaus pelataan tuossa lähinaapurissa. Suomi ei ole pelannut kertaakaan MM-kisoissa, joten meidän ei ainakaan kannata huudella tuosta puhtaaksi pestystä FIFA-raportista...

Emme me huudelleet silloinkaan, kun olympiakisat järjestettiin vuonna 1968 Meksikossa, jossa vähän aikaisemmin tapettiin opiskelijamellakoitsijoita. Emme lähteneet protestirintamaan myöskään silloin, kun Moskova sai vuoden 1980 olympiakisat. Ne kisat muistetaan muun muassa suotuisten tuulivirtausten synnyttämisestä stadionin portteja avaamalla juuri sopivasti omien keihäänheittäjien heittovuoroilla.

Eikä senkään pitäisi meitä liikuttaa, jos FIFA antaisi jalkapallon vuoden 2026 MM-kisat vaikka Pohjois-Korealle! Sekin olisi ihan FIFA:n sisäinen juttu...

Täytyy kuitenkin asiallisesti sanoa, että oli mukava lukea Hufvudstadsbladetin ulkomaansivuilta Marcus Lindqvistin kolumni "Två smutsiga, blodiga VM-turneringar". Lindqvistin mielestä FIFA:n toiminnassa näyttäisi olevan jotakin, hmm, kiusallista.

No, tässä tulee varmaan diplomaattinen varovaisuuskin mukaan kuvaan. Alkuperäisen FIFA-raportin laatinut Garcia on kuulunut Venäjän mustalle listalle liittyen venäläisen tai ukrainalaisen asekauppias Viktor Boutin oikeudenkäyntiin. Laskikohan FIFA:n johto, että Garcia olisi valmis kirjoittamaan "sopivan varovaisen" raportin juuri tästä syystä? Jos Blatterin porukat ajattelivat näin, he erehtyivät. Garcia on itse sitä mieltä, että tiivistelmä ja hänen raporttinsa eivät vastaa toisiaan.

Luulenpa vaan, että tämä tarina ei pääty tähän.


10.9.2014

Aamulenkki: Urheiluboikotti on menneen ajan ase

Nyt on pakko kirjoittaa muutama sana Venäjä-pakotteista. Helsingin Sanomissa oli tänään toimittaja Tero Hakolan uutinen "Kanerva vastustaa urheiluboikottia". 

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen presidentti Ilkka Kanerva toivoo, että urheilu säästyy boikoteilta. Hän on sitä mieltä, että kisat tulee siirtää toiseen maahan lähinnä siinä tapauksessa, että isäntämaa on sodassa "laajassa mielessä" tai käy sotaa oman maansa kansalaisia vastaan.

Boikottipuheiden taustalla on El Pais -lehden viikon takaisesta uutisesta virinnyt julkinen keskustelu.  Ilmeisesti EU-komissiossa on ihan vakavasti harkittu Venäjän sulkemista EU:n urheilutapahtumien ulkopuolelle osana talouspakotteita.

Kanerva ja Suomen pääministeri Alexander Stubb ovat oikeasti urheiluihmisiä, jotka ymmärtävät urheilun olevan osa eurooppalaista kulttuuria. Heille urheilu on enemmän kuin vain politiikan kassara, jonka avulla voisi  uhitellen kopautella Kremlin portteja.

Boikottien aikakausi liittyi kylmän sodan jälkinäytökseen, vaikka ensimmäiset boikottiolympiakisat järjestettiin jo Montrealissa vuonna 1976. Silloin osa Afrikan maista osoitti mieltään Etelä-Afrikan apartheid-politiikan vastaisen linjan lipsumisen vuoksi.

Vuonna 1980 Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter pelasi kovaa peliä Neuvostoliittoa vastaan. Länsimaiden laajalla olympiaboikotilla haluttiin painostaa Neuvostoliittoa, joka oli hyökännyt edellisvuonna Afganistaniin.

Vuonna 1984 useimmat sosialistiset maat järjestivät Neuvostoliiton johdolla vastaboikotin ja jäivät pois Los Angelesin olympiakisoista: "kun ette tulleet meidän kisoihin, me ei tulla teidän kisoihin". Jälkiarvioiden mukaan kyseessä oli lähinnä Moskovan suuri pelko siitä, että Neuvostoliiton ja muiden sosialistimaiden urheilijat olisivat loikanneet suurin joukoin Yhdysvaltoihin.

Vielä vuonna 1988 koettiin pienimuotoinen boikotti, kun Pohjois-Korea, joka oli virallisesti isäntämaan eli Etelä-Korean kanssa sodassa, sai aikaan pienen tukiboikotin liittolaismaidensa keskuudessa. Niinpä Kuuba ja Albania jäivät pois kisoista.

Boikottien seurauksena monessa lajissa mitalit menivät uusjakoon. Tuskinpa boikoteilla juuri muita vaikutuksia oli.

Voi vain kuvitella, miten sosiaalinen media olisi kuplinut, jos sellainen olisi noiden boikottikisojen aikana ollut jo olemassa. Nyt Facebookiin on perustettu Venäjälle myönnettyä jalkapallon MM-turnausta boikotoimaan kannustava yhteisö "Boycott Russia World Cup 2018".  Toistaiseksi siellä näyttää oleva 1261 tykkääjää. Se ei ole kansainväliselle sivustolle erityisen suuri määrä.

Juuri nyt tuntuisi aivan mahdottomalta, että Suomen hallitus kieltäisi esimerkiksi A-maajoukkueen osallistumisen jalkapallon MM-karsintoihin: Suomi boikotoi MM-jalkapalloa!


Sen sijaan jokainen suomalainen jalkapallon ystävä voi henkilökohtaisesti ratkaista, päättääkö lähteä Pietariin tai Moskovaan katsomaan MM-kisoja. Siihen päätökseen Venäjän poliittinen johto voi vaikuttaa omilla toimillaan ratkaisevan paljon.