Yhteenveto Paavo Nurmen Amerikan-kiertueesta

Seurasin amerikkalaisista lehdistä viiden kuukauden ajan Paavo Nurmen vuoden 1925 Amerikan-kiertuetta päivä päivältä ja kirjoitin jokaisesta kilpailusta blogi-postauksen. Nyt Paavo Nurmen 118-vuotissyntymäpäivän kunniaksi kokosin kirjoitukset kuukausittain yhteen.

Tammikuu

11 kilpailua, 10 voittoa, vain yksi tappio tasoitusjuoksussa. Tammikuun kisat löytyvät täältä.

Helmikuu

12 kilpailua, 11 voittoa, vain yksi tappio tasoitusjuoksussa. Helmikuun kisat löytyvät täältä.

Maaliskuu

15 kilpailua, 14 voittoa, yksi keskeytys. Maaliskuun kisat löytyvät täältä.

Huhtikuu

9 kilpailua, 9 voittoa. Huhtikuun kisat löytyvät täältä.

Toukokuu

6 kilpailua, 5 voittoa. Toukokuun kisat löytyvät täältä.

Sanoisin, että tuosta yllä olevista linkeistä löytyy koottuna yksi maailman merkittävimmistä kilpailukiertueista, The Tour. Toivottavasti juoksun ystävät löytävät kisaraportit!

Paavo Nurmen Amerikan-kiertueesta voi lukea myös Yleisurheilu.fi -palvelusta.

Paavo Nurmi hävisi jäähyväiskilpailunsa Amerikassa

26.5.1925 Kilpailu nro 53, voittoja 49

Paavo Nurmi päätti viiden kuukauden kilpailukiertueensa Amerikassa juoksemalla itselleen alimatkalla 880 jaardilla Al Helffrichiä vastaan. Maailman puolimailereiden valioihin lukeutunut amerikkalainen kuittasi voiton ajalla 1.56,8. Matkalla tuulta halkonut Nurmi hävisi loppusuoralla kuusi jaardia.

Paavo Nurmen kilpailujen määräksi tuli lopulta 53 kilpailua. Hän voitti niistä 49. Monet kirjoittivat, että Nurmi kohtasi voittajansa vasta päätöskilpailussa. Mutta Abo Antilop oli kyllä hävinnyt kaksi tasoitusjuoksua. Ja kaikkein selvimmin hän kärsi tappion Ville Ritolalle Madison Square Gardenissa maaliskuun puolivälissä.

Nurmi oli karistanut Ritolan kannoiltaan ja eteni kohti 5000 metrin maailmanennätystä, kun hän sai valtavan pistoksen ja joutui keskeyttämään. Näin Ritola sai voiton Nurmesta niin yllättävällä tavalla, että kaikki eivät laskeneet sitä Nurmen tappiotilastoonkaan!

New York Times kertoi, että Nurmen
jäähyväisjuksua seurasi 20 000 katsojaa.

Tuon ajan ennätysten kirjaaminen oli hieman epämääräistä, mutta laskin Nurmen rikkoneen luotettavasti 29 halliennätystä.

Eri lähteissä on erilaisia lukuja, se on hämmentävää. Monissa lähteissä kerrotaan esimerkiksi Nurmen kilpailleen 55 kertaa Amerikan-kiertueellaan. En kuitenkaan löydä sen ajan amerikkalaisista sanomalehdistä tietoa kuin 53 kilpailuta.

Nurmen jäähyväiskilpailussa ei jääty ilman ennätyksiä. Katsomoon tulleet 20.000 juoksun ystävää näkivät, kuinka 38-vuotias suomalainen Albin Stenroos rikkoi tunnin juoksussa Amerikan ennätyksen: 11 mailia 153 jaardia.

Nurmi oli laittanut ennätystilastot täydelliseen remonttiin. Hallikauden jälkeen vielä suuremman remontin koki Madison Square Garden: se revitttiin maantasalle ja uusi halli rakennettiin kevään, kesän ja syksyn aikana nykyiselle paikalleen, parin korttelin päähän vanhasta hallista.

Ennätyslaskuri

Kilpailuja 53, ennätyksiä 29.

Paavo Nurmi voitti mailin Harvardin radalla

22.5.1925 Kilpailu 52, voitto nro 49

Paavo Nurmen Amerikan-kiertueen toiseksi viimeinen kilpailu oli mailin juoksu Harvardin radalla Cambridgessä, Bostonin liepeillä.

Nurmen voittoaika 4.15,2 oli pettymys 45 000 katsojalle etenkin siihen nähden, miten paljon kilpailusta oli kirjoitettu etukäteen, ja kuinka varmana pidettiin Paavo Nurmen pystymistä ME-aikansa 4.10 parantamiseen.

Mutta Paavolla oli takana elämänsä rankin talvi. Yli 50 kilpailua. Jalkojen herkkyys oli kuin muisto vain, vaikka hieroja Eino Hakoniemi oli pehmittänyt Juoksijoiden Kuninkaan lihaksia uutterasti.

Tämän kilpailun olisi pitänyt jo riittää todistamaan ahneille kisajärjestäjille, että Paavo ei tahallaan jättänyt ennätyksiä rikkomatta. Kun puolen vuoden ajan liikuttiin tasolla, joka oli 99-prosenttisesti muille sen ajan juoksijoille täysin mahdoton, ei Paavokaan voinut jatkuvasti uusia ennätyksiä juosta.

Kisajärjestäjät löivät itse omalla reklaamillaan epärealistisia odotuksia Phantom Finnin kilpailuihin. Kun odotukset eivät toteutuneet, syy oli Nurmen, vaikka kisajärjestäjillä olisi kyllä ollut peiliin katsomisen paikka.

Tämä Harvardin kilpailu antoi Paavolle jo merkin siitä, että kiertueen päätös Al Helfrichiä vastaan ei tulisi olemaan helppo.

Ennätyslaskuri

Kilpailu nro 52, ennätyksiä 29.

Paavo Nurmen Amerikan-kiertue on huipentumassa

Paavo Nurmi on 16.5.1925 mennessä juossut 51 kilpailua Yhdysvalloissa ja voittanut 48 kertaa. Hän kilpaili länsirannikolta palattuaan kahteen kertaan suomalaisten seurojen kilpailuissa Bostonin liepeillä, ja jäljellä oli vielä kaksi odotettua kilpailua, maili ja 880 jaardia.

Joissakin lähteissä kerrotaan, että Paavo olisi kilpaillut New Yorkissa myös lauantaina 16.5., mutta sellaisesta kilpailusta ei amerikkalaisissa sanomalehdessä ole mitään mainintaa. Kun ajatellaan, kuinka intensiivisesti Nurmen jokaista juoksuaskelta tuolloin seurattiin, pidän lähes mahdottomana, että hänellä olisi ollut joku ”vähäpätöinen” kilpailu Brooklynissä, josta toimittajilla ei olisi ollut mitään tietoa.

Oletan, että tuo päivämäärä on jäänyt roikkumaan tilastoihin sen vuoksi, että päätöskilpailua suunniteltiin aluksi siihen päivään. Syystä tai toisesta päätöskilpailu siirtyi kymmenen päivää myöhemmäksi.

Jos Paavo Nurmi olisikin käynyt juoksemassa tuona päivänä jonkun koulun tapahtumassa näytösluonteisesti pari ratakierrosta, sitä ei mitenkään voi merkitä kilpailuluetteloon, koska mitään vahvistusta tällaisellekaan tapahtumalle ei ole löydettävissä.

Näin ollen olen päätymässä tarkan sanomalehtien lukemisen perusteella siihen, että Paavo Nurmen oikea kilpailumäärä vuoden Amerikan-kiertueella oli 53 kilpailua. Eri lähteissä tämä kilpailumäärä vaihtelee, mutta pitäisin kiinni tästä (53) luvusta.

Lehdissä kirjoitettiin runsaasti siitä, että Nurmi haluaa päättää viiden kuukauden kilpailukiertueensa maailmanennätyksiin maililla ja 880 jaardilla. Mailin ulkorataennätys 4.10,4 oli Nurmen omissa nimissä, ja Ted Meredithin 880 jaardin ennätys oli 1.52,2. Mailin ennätystä Nurmi yrittäisi 22.5. ja 880 jaardin ennätystä päätöskilpailussaan New Yorkin Yankee Stadiumilla 26.5.

Paavo Nurmi juoksi Worcesterissa sateessa ja mudassa

11.5.1925 Kilpailu nro 51, voitto numero 48

Paavo Nurmi piti yhden välipäivän ja kilpaili maanantaina 11.5. uudelleen Worcesterin seudulla, Bostonin länsipuolella. Tällä kertaa Greendalen radalla käyty kilpailu sai lisämaustetta märästä ja mutaisesta radasta, mikä selittää 1,5 mailin tasoitusjuoksun vaatimattoman voittoajan 7.22,0.

Paikallinen Suomi Club oli saanut poikkeuksellisen supertähden kilpailuihinsa, mutta taivaan voimat olivat tällä kertaa vastaan. Sade pilasi tapahtuman tunnelman, eikä katsojiakaan tullut odotusten mukaan paikalle. Vain 500 innokkainta osti pääsylipun, mikä kertoo epätoivoisista olosuhteista.

Nurmi majoittui Fitchburgissa Raymond-hotellissa ja Fitchburg Centinelin artikkelin mukaan viihtyi hyvin. Hän tapasi muun muassa painija Väinö Ketosen, joka oli yhdeksän vuotta vanhempi kuin Nurmi. Ketonen oli tuolloin ammattilaispainin keskisarjan hallitseva maailmanmestari.

Ketonen oli lähtöisin Tampereelta. Hän paini ensin Tampereen Yrityksessä ja siirtyi sitten viipurilaiseen Karjalan Tarmoon, jonka riveissä hän voitti kevyen sarjan Suomen mestaruuden vuonna 1910. Sen jälkeen hän siirtyi Englannin kautta Amerikkaan tienaamaan ammattipainijana. Tai kuten tuohon aikaan ilmaistiin, "antautui" ammattipainijaksi.

Ammattipaini oli Yhdysvalloissa 1910- ja 1920-luvuilla sukua ammattinyrkkeilylle. Ketosen lailla monet suomalaiset tienasivat ammattipainijoina.

Ennätyslaskuri

Kilpailu nro 51, ennätyksiä 29.

Paavo Nurmi sai luvan kilpailla Fitchburgissa

9.5.1925 Kilpailu nro 50, voitto numero 47

Paavo Nurmen kilpailulupa Fitchburgin lauantain kilpailuun tuli viime hetkillä. Edellispäivänä lehdet saattoivat uutisoida, että AAU:n pääsihteeri Frederick W. Rubien oli antanut Paavo Nurmelle luvan kilpailemiseen.

Nurmen edellinen kilpailu oli edelliseltä viikonlopulta länsirannikolta, ja nyt oltiin siis itärannikon tuntumassa Fitchburgissa, Massachusettsin osavaltiossa, 200 mailia New Yorkista pohjoiseen.

Nurni, Ville Ritola ja heidän managerinsa Hugo Quist olivat olleet tutkinnassa useamman viikon ajan sen jälkeen, kun Quistin väitetysti esittämä 1500 dollarin vaatimus osallistumisesta Drake Relays –kisoihin Kansas Cityssä oli tullut julkisuuteen. Syytteen mukaan Nurmen starttihinta oli 1000 dollaria ja Ritolan 500 dollaria. Syytteen mukaan ajatuksena oli maksaa Nurmen matkat New Yorkista Des Moinesiin Iowaan ja takaisin sekä Nurmen kotimatka Suomeen.

Paavo Nurmi voitti San Franciscossa Lloyd Hahnin,
ja The Ogden Standard Examiner julkaisi kuvan
noin viikkoa myöhemmin.

Nurmi oli luonnollisesti tutkinnan pääkohde, vaikka Quist hoiti kaikki sopimusneuvottelut. Kilpailuluvan myöntäminen jo sovittuihin kilpailuihin, kuten Fitchburgiin, perustui Nurmen vetovoimaan. Järjestävä seura pystyi laittamaan taloutensa kerralla kuntoon, kun katsomot pullistelivat uteliaista ihmisistä Nurmen juostessa radalla.

Samaan aikaan kun Nurmen mahdollisia starttirahavaatimuksia tutkittiin, hänen suuruuttaan edelleen ylistettiin. Esimerkiksi The Ogden Standard Examiner julkaisi 8.5. kuvan San Franciscon Kezar Memorial –stadionin avajaiskilpailuista, missä Nurmi oli voittanut Lloyd Hahnin.

Fitchburgissa, ennen Reipas AC -urheiluseuran kilpailua, Nurmi antoi lausunnon, että hänen yhteistyönsä manageri Quistin kanssa on päättynyt.

Fitchburg Sentinel kertoi, että Nurmi saapui kaupunkiin lauantaiaamuna ja osallistuu kilpailuun klo 15.30 Crocker Fieldissä. Harrisburg Sunday Courierin mukaan kilpailuun saapui 7000 katsojaa. Tämä oli kuitenkin vain järjestäjien tavoite. Vasta maanantaina ilmestynyt paikallinen Fitchburg Centinel kertoi, että epätietoisuus Nurmen kilpailuluvasta oli tehnyt kilpailujen markkinoinnin vaikeaksi. Toisaalta järjestäjät pitivät lippujen hintoja korkealla. Niinpä katsomossa oli vain 2000 katsojaa.

Nurmi voitti 1,5 mailin tasoitusjuoksun ajalla 6.52,5.  Tasoitukset olivat 65–80 jaardia, mutta Nurmi tavoitti edellään lähteneet jo kilpailun puoliväliin mennessä. Mailin väliaika oli 4.32. Los Angelesissa Nurmi oli juossut kymmenen sekuntia paremmin, joka mainittiin nyt ennätykseksi. Hallissa Nurmi oli kuitenkin kahteen otteeseen juossut ajan 6.39,4, joka oli kaikkien aikojen paras aika tuolla matkalla.

Nurmi antoi Crocker Fieldin kentälle kehut. Hänen mukaansa rata on yksi parhaista, joilla hän on juossut. Samassa yhteydessä hän kuitenkin moitti jyrkkiä kaarteita.

Kilpailuihin osallistui suomalaistaustaisia juoksijoita Hurja- ja Tarmo-nimisistä seuroista.

Ennätyslaskuri

Kilpailu nro 50, ennätyksiä 29

Paavo Nurmi voitti toisenkin kerran San Franciscossa

3.5.1925 Kilpailu numero 49, voitto numero 46

San Franciscon uusi Kezar Memorial –stadion vihittiin lauantaina ja Paavo Nurmi oli kaksipäiväisten vihkiäiskilpailujen suurin tähti. Kilpailut jatkuivat sunnuntaina 3.5., jolloin Nurmi juoksi 2 mailin kilpailussa voittoon ajalla 9.35,2. Vaikka aika ei hiponut ennätyksiä, onnistui turkulainen jättämään maanmiehensä Ville ”Willie” Ritolan kymmenen sekunnin päähän.

Kilpailut olivat samalla Pacific Athletic Associationin mestaruuskilpailut, eli osavaltion mestaruuskilpailut, joiden järjestelyistä vastasi Olympic Club. Sunnuntaina lehtereillä oli noin 10.000 katsojaa.

Kahdesta San Franciscon viikonlopun kilpailusta oli maksettu manageri Hugo Quistille Chicagossa ennalta 1200 dollaria. Lehdet kirjoittivat kilpailujen jälkeen, että Paavo Nurmen, Ville Ritolan ja seurueen muiden tähtiurheilijoiden matkoista ja majoituksesta oli kertynyt lähes tuo etukäteen maksettu summa. Quist palautti kisajärjestäjille 16 dollaria, kuten muun muassa New York Times itärannikollakin uutisoi.

Toisaalta järjestäjät olivat keränneet kahtena päivänä 9181 dollarin pääsylipputulot, joten järjestelyistä vastanneen Olympic Clubin puheenjohtajalla William F. Humphreyllä ei ollut mitään valittamista.

Kezar Memorial Stadium tuli sotien jälkeen tunnetuksi San Francisco 49ers –joukkueen kotistadionina. Alkuperäinen stadion purettiin kuitenkin vuonna 1989. Vanhasta stadionista saa halutessaan jotain mielikuvaa, jos katsoo ”Dirty Harry” –elokuvan, jonka kohtauksia kuvattiin vanhalla Kezar Memorial Stadiumilla.

Ennätyslaskuri

Kilpailuja 49, ennätyksiä 29