keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Tiger Woods avasi viimeisetkin portit värillisille golfareille

Tiger Woodsin 40-vuotissyntymäpäivää vietetään kuin kenen hyvänsä vanhuksen merkkisyntymäpäivää katsellen taaksepäin 40-vuotista työuraa ja sen saavutuksia. Ero on siinä, että Eldrick Tont Woodsin ura alkoi jo syntymähetkellä.




Isä antoi Tigerille jo varhain golfmailan, ja siitä tulikin pojan paras kaveri, isän lisäksi. Tiger on voittanut 14 major-turnausta ja yhteensä 79 PGA-kiertueen ammattilaiskisaa. Hänen edellään on molemmissa tilastoissa vain yksi pelaaja, 18 majoria voittanut Jack Nicklaus, ja 82 PGA-voiton Sam Snead.

Tigerin ura jatkui aika lailla nousujohteisesti isän kuolemaan 2006 asti. Sen jälkeen aallokko on keinuttanut Tigeria niin paljon, että hänen tulevaisuudestaan golfin parissa ei tiedetä tällä hetkellä juuri mitään varmaa. Nimi tulee kyllä näkymään golfkentillä tulevina vuosinakin, mutta missä roolissa? Se ainakin tiedetään, että hän osallistuu syksyllä 2016 Ryder Cupiin Yhdysvaltain kapteenin David Love III:n varakapteenina.

Mutta Tiger Woodsin merkitys on paljon suurempi kuin 14 majorin voittaminen. Hän raivasi loputkin esteet värillisten golfareiden menestyksen tieltä. Ennen Tigerin ensimmäistä Masters-voittoa vuonna 1997 värilliset pelaajat olivat harvinaisuuksia suurten turnausten kärkisijoilla.

Tigerin menestys teki myös mustasta ihonväristä normaalin. Sittemmin rajoja on rikottu lisää, ja jopa Augusta Nationalin jäseneksi on kutsuttu tummaihoinen, ja vieläpä nainen, Condoleezza Rice.

Parhaimmillaan Tigerin ylivoima toi mieleen Jesse Owensin, joka voitti Berliinin olympiakisoissa 1936 neljä kultamitalia todistaen samalla, että natsien palvoma arjalainen rotu ei suinkaan ollut ylivertainen muihin rotuihin nähden.

Kovinkaan moni ei varmaan tiedä, että Yhdysvalloissa valmisteltiin tosi mielellä Berliinin olympiakisojen boikotoimista, koska natsit syrjivät juutalaisia, katolisia ja ilmeisesti protestanttejakin. Yhdysvaltojen kritiikki saatiin vaikenemaan vasta kun KOK:n kriittinen amerikkalaisjäsen Ernest Lee Jahncke potkittiin pois olympiakomiteasta ja tilalle otettiin Berliinin kisoille myönteinen Avery Brundage.

Ennen olympiakisoja Jesse Owens ei suinkaan ollut Yhdysvaltojen ykköstykki, vaan maailman nopeimpana miehenä pidettiin toista tummaihoista pikajuoksijaa, Ben Johnsonia. Hän vaati, että Yhdysvaltojen on osallistuttava olympiakisoihin. Hänen mielestään etelävaltioiden mustien asema tulee korjata ensin, ennen kuin aletaan neuvoa muita maita rotukysymyksissä.

Johnsonille kävi kuitenkin ikävästi, sillä hän reväytti reitensä, eikä päässyt olympiakisoihin mukaan. Jesse Owens sen sijaan loisti kisoissa, ja hänestä kisojen valokuvatuin urheilija, Hitlerin harmiksi.

Owens oli voittojensa ansiosta yksi tienraivaaja rotukysymyksessä. Toinen oli 1960-luvun supertähti Muhammad Ali. Mutta golf säilyi valkoisten viimeisenä linnakkeena Tiger Woodsin päiviin asti. Siis meidän päiviimme asti.


Tiger Woodsin suurin merkitys on siinä, että hän opetti jokaisella major-voitollaan golfareitakin näkemään ihmisen, hyveineen ja paheineen, ihonvärin takaa.

Lähetä kommentti